16. heinäkuuta 2014

se on parhautta ja tämä kesä



Miulla oli elämäni yks huikeimmista viikonlopuista
Ilosaarirock
olit täydellinen!

Untitled    Untitled

Vaikka eniten koko viikonlopulta odotin Ellie Gouldingia, Studio Killers vei sydämmeni täysin.
Samoin Olavi Uusivirta ja Jenni Vartiainen.
Vaikka en ees kuuntele Olavia.
Se luonne, se energia ja ne laulut jotka osas ulkoa radio novan soittolistoilta.
Olin täysin fiiliksissä.
Mutta Studio Killers..
Haluun takasin
Kaiken lisäksi oon papu ruskea rusina.
Lievästi sanottuna hieman rusketuin.

En laita mitään festari asu kuvia,
se olis minun blogissani hieman mautonta? Ja ehkä niitä on tarpeeksi jo esitelty.
Sen sijaan voi paljastaa että menossa mukana oli miun vanhimmat converset.
Ne on sen näkösetki.
Matka studio killersin keikalta, happoradion keikalle oli kokemus.
Happoradio alotti heti Killersin jälkeen toisella lavalla.
Juostiin festari alueen läpi
läpi sen ihmis tungoksen joka suuntasi samaan suuntaan.
Ja tietysti..
Läpi sen mutaisen vesipisteen..
Ahh..
Nyt miun valkoset nauhat on .. no .. hieman likaiset..

Alla oleva kuva on siis otettu ennen sitä pientä muta kohtaamista.
Untitled

Ostin pienen muiston.
Jos niitä on ensivuonnakin.
Ostan toisen.
Sillä todellaki meen ensivuonnaki.
Ja Ruisrock
Lupaan tulla ensivuonna!

IMG_7413_Fotor

IMG_7323_Fotor

Miun förr eller senare exploderar jag kirja tuli!
Oon lukenu kaks aukeemaa..
Se on yllättävän vaikeeta aluks
Mut kyl se siitä lähtee sujumaan
Ruotsi-Suomi kääntäjä on parhaus.

Niin on muuten nuo mansikatki
Meijän mansikkamaa tulvii niitä.
Taisin saada jo mansikka ähkyn
No en oikeesti.
Se tulee vasta syksyllä ku on keränny sen viimosen sankon marjoja.
Sit seuraavan kerran vasta talvella.

Mansikka-banaani pirtelöt <3

Taijan huomenna tehä !

IMG_7317_Fotor

IMG_7338_Fotor

IMG_7335_Fotor

IMG_7398_Fotor

Kattokaa nyt!
Ne herne vauvat kasvo jo näin isoiks.
Epätoivoisesti perjantai iltana asensin kello 11 aikaan kanaverkkoja tueks.
Hetken jo melkein luovutin, mutta sitten löin meidän lehmä aitauksen muovitolpat verkon tueksi.
Ohan se persoonallisen näkönen
ja ehkä siksi en ees kehannu ottaa koko aluetta näyttävää kuvaa.
Mutta kanaverkko hoitaa asiansa.
Se vasta ois ollukki jos oisin jotain naruja alkanu virittämään.
Herneet ja mie ite oisin maannu siel seassa iha solmussa.


IMG_7345_Fotor

















IMG_7378_Fotor

IMG_7376_Fotor

Käytiin eilen poikaystävän kanssa mökillä.
Jep ja miun omalla autolla.
Siis Peugeot 206.. Googlettakaa
Se on pieni auto.. Mut on siin kuitenki neljä ovee!
Ja jos sinne mahtuu täydellisen hyvin kaks 60kg koiraa niin aivan sopiva miulle!

Kuvitelkaa tilanne kun ne molemmat tulee hengittää niskaan, nuolasee vähän korvaa ja sen jälkee ravistaa päätään niin, että kuolat roiskuu ikkunoihin. Kuvitelkaa myös miltä se märkä koira haisee autossa!
Terkuin kangaspenkkisen auton omistaja.

Oletettavaa varmaan on että hieman imuroin sitä lootaa sen jälkeen.

En kuiteskaa valita liikaa, koska tuo 40km automatka oli hupaisa. 
Koirat suorastaan enemmän ku nautti siitä miten puoli avonaisista ikkunoista puhalsi föönin tavoi viileä tuuli turkkiin.

Ne oli oikeesti onnellisia.

Ne oli myös onnellisia siitä palkinnosta, että ne pääs uimaan vapaasti rannalle. Ne sai syödä juusto naksu palloja ja pari namua.
Lopuks ne oli niin ahneita että ne skippas riippukeinusta sipsipussin maahan..
Ja meijät myös..


Possut

IMG_7388_Fotor

IMG_7349_Fotor

Näiden pörrö palleroiden kanssa ei oo viime päivinä paljoon mitää tehty.
Kerta lenkki 1km verran.
Loppu laatu aika löhöillään yhessä omenapuiden alla.
Läsnä olo on kuitenki se tärkein.
Vettä saapi kantaa runsaasti koirille.
Ymmärrettävää tässä helteessä.
Pihan sadevesikaivon pumpun vesi suihku on myös parhautta.
Välillä ne vaan jää istumaan sen alle.
Mut lopuks aina palataan vilposelle varjoselle nurmikolle köllöttelemään.

IMG_7353_Fotor

Eveliina
joka keräsi 20 litraa mansikoita.

10. heinäkuuta 2014

Sä tartuit mua kädestä

Otsikko voisi antaa ymmärtää,
että kyseessä olisi romanttinen kädestäpitely hetki.
Ei ollut.
Hetki oli kyynelien täyttämä ja kipeä.
Se oli valkoine rivi hampaita ranteessa.
Se oli henkinen lyönti kasvoille ja piikki sydämmeen.
Kipu kädessä on ohi menevää, mutta särö muistojen kovalevyllä paikkaamaton.

Ei se paha ollut.
Se oli uhmakas näykkäisy ranteeseen joka jatkui nakertavana liikkeenä sormia kohti,
samaan aikaan kun kiskaisin kättäni pois.
Moni luulisi että puhun villi Manusta.
Ei puhun Elviksestä.
Siksi henkinen puoli kärsiikin.
Oma nalle luppani.

Miksi ja miten?
Sen jälkeen kun Manu leikattiin 
Elviksestä huomasi heti, että koira ymmärsi olevansa talon ainoa "herra".
Tänään luotin liikaa.
Elvis sulki kuulonsa ja lähti kävelemään tietäpitkin.
Juoksin ja otin kiinni.
Toruin ja valitin koiralle,
miksi sen piti juosta 300m tietäpitkin pakoon?
Elvis tapojensa omaisesti heittäytyi selälleen esittämään viatonta..
Samaan aikaan se tiesi etten jaksaisi nostaa sitä ylös.
Osoitin sormella viimeisen kerran kuonoa kohti ja valitin.
Elvis virnisti aukaisten suu luukkunsa ja näykkäisi kättäni.
Sen jälkeen oli vain kyyneliä.

En puolusta koirani tekoa.
Mutta se ei ollut agresiivinen.
Jos olisi ollut, olisin tällä hetkellä kädetön.
Se oli uhmainen napsautus, jolla se luuli voittavansa.
Tiedän kuitenkin että se tajusi lopulta häviävänsä paljon.
Se hävitti vapautta ja luottamusta.
...
Mietin paljon uskallanko kertoa tästä julkisesti.
Moni tuomitsisi varmaan koulutustani ja asennettani koiraan.
Mutta tuomitkoon.
Tiedän kuitenkin vain itse mitä sinä hetkenä tapahtui ja miten koirani käyttäytyi.
Ja nyt sanon ainoan kerran, että ette saa muodostaa koirastani agresiivista käsitystä.
Elvis oli uhmainen uros. Se tarvitsee vain nyt kuria ja hihnaa.
Jos tämä jatkuu
 on harkittava samaa kohtaloa sille kuin Manulle. 

Jos teillä on kokemuksia samanlaisesta käytöksestä
Toivosin kommentoitia.
 Haluan tietää miten jatkoitte koiran kanssa eteenpäin?
Untitled  image

Mutta jos puhuisin väliin jotain positiivistakin.
Avaus kieltämättä oli aika haikea.
...
Tällä viikolla
Oon edustanu Valiota kahvitarjoilussa ja sovitellu villasukkia,
Oon kokannu ja herkutellu enemmän ku tapeeks.
Oon shoppailu vaatteita ja myyny vaatteita
Oon löytäny motivaation opiskella ja myös kadottanut sen.
Nyt yritän taas löytää sitä takaisin.

IMG_7280_Fotor

Tiedättekö mikä lehmissä on parasta?
No niiden ihanat kosteat turpaset.
Ne miten ne ujon uteliaasti hiipii selän taakse, nuuhkia puuhkivat korvaan.
Sen jälkeen yleensä tulee se hiekkapaperi kieli.
Se ei oo mukava tai ihana.
se on raapiva.
mutta silti samaan aikaan suloinenn.

Alapuolella kuvassa on Ilkku ja Iila.
kai?
Iila voi olla myös Elviira tai Heviletti
tai sit se on Illu
Eiku onkose Iisi..?
Mikä nimien kirjo... 
48 lehmää on toisinaan vähän hankala muistaa ulkoa.

IMG_7265_Fotor

IMG_7301_Fotor

IMG_7314_Fotor

Manu ja keltainen nenä.
Tänään oli Manulla iloinen päivä.
Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi viikkoa.
Ja se tarkoittaa, että Manu saa uida!
Odotan ensiviikkoa,
Otan molemmat nallet mukaani mökkityömaalle. 
Haluun nähdä miten Manu onnellisena saa painaa pölyisen turkkinsa veden alle ja vilvoitella.
Se koira ansaitsee sen.

IMG_7236_Fotor

IMG_7228_Fotor

Ihanaa kun aurinko on taas täällä.
On lämmin ja saa olla ulkona ilman että paleltaa.
Tykkään lekotella ulkona.
Vielä enemmän rakastan lukea ulkona.
Odotan että minun förr eller senare exploderar jag tulee postissa.
Hyvässä tuurissa saan sen huomenna.
Jospa oppisin ymmärtämään ruotsia kunnolla
se on niin kaunis kieli
ja Ruotsi on kaunis maa.
....
Ensi kesänä haluan matkustaa Tukholmaan.

IMG_7289_Fotor

IMG_7300_Fotor

IMG_7306_Fotor

Eveliina
jota odottaa huoneen siivous.

6. heinäkuuta 2014

Manu on onnellinen, mitä sä luulit?

Onnellisuus on hieno asia.
Viimesen 6 päivän aikana oon saanu vähän huilata.
Oon saanu lukea ja miettie asioita.
Ja oon saanu viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikon aikana tutustuin kahviloihin.
Kesäisiin kirpputori kahviloihin.
Yksi oli miun ehdoton suosikki.
Se oli sopivan soma luomu kahvio,
missä kaikki vaikutti vaan yksinkertaisen rennolta ja hyvältä.
Harmi, että täällä pikkukylässä ei oo ympärivuoden pyörivää luomu kahvilaa.
Miusta tulis viel vakio asiakas.

Untitled  UntitledUntitled   Untitled

IMG_7162_Fotor

IMG_7090_Fotor

IMG_7112_Fotor

Aikaisempi postaus: pienen hetken luulin menettäväni sinut
kerto Limu vasikasta jota elvytin itku kurkussa.
Se on toi tumma keskimmäinen napero.
Vasikasta kasvo melko reipas ja utelias tapaus.
Se on aina roikkumassa hihassa ja lahkeessa kiinni.
Tosin ne kaikki on.
Ootan innolla ku se kasvaa sellaseks 200kg teini hiehoks.
Sillon se vasta kimpussa pyöriiki.
Nyt on muuten L vuosi.
Se tarkoittaa sitä että kaikki meidän 2014 vuonna syntyneet vasikat nimetään L kirjaimella.
Eilen synty Limetti.

IMG_7135_Fotor  IMG_7136_Fotor

Manulle koitti torstaina suuri juhla.
8 tuskallisen päivän jälkeen umpi teipattu kauluri otettiin pois.
10 päivää suositeltiin,
mutta kuvitelkaa mikä kosteus kaulurissa muhii kun on kyseessä super kuolaava nöffi
Se kaula haisi.
Nyt toipuu kaula ja haava hyvää vauhtia
ja enää 4 päivää niin Manu pääsee uimaan ja tikkien postatus lähenee.
Ihanaa.
Oon niin onnellinen että Manu muuttu hauva vauvaks.
Ette ees voi kuvitella miten nykysin hymyilen jo pelkästään ku nään sen koiran.
Koska tiiän, että enää se ei syöksy ja riehu joka paikkaan.
Ja miten nykysin se kattoo jo pelkästään eri tavalla kun se näkee miut.
Se heiluttaa häntääki enemmän.
Ennen se keskitty vaan siihen että se voi karata.

IMG_7146_Fotor

IMG_7156_Fotor

Ennen käytin kuristavia riimuja lenkillä.
Mutta oikeestaan ei ne hirveesti oo koskaan auttanu.
Kuitenki lennän ku leppäkeihäs nurin, jos koirat on vetääkseen
Täällä maalla Elviksellä menee valjaat ja Manulla nahkanen kaulapanta aivan täydellisesti.

Perjantaina lainasin pinon kirjoja kirjastosta.
Planeetta MAA, Revontulet, Ilmakehä ja sää, Jääkaudet ja Jääarhun Maa uhanalainen arktinen luonto.
Viimeiseksi mainittu kirja oli ihanin.
Se oli täynnä kuvia jääkarhu vauvvoista ja tietoa arktiksesta.
Eilen luin Jääkaudet kirjaa.
Tänään luen Ilmakehä ja sää.
Lisäks tilasin kirjan förr eller senare exploderar jag.
Se on sama kirja kuin tähtiin kirjoitettu virhe eli the fault in our stars.
Vielä ei innosta ruotsin oppikirjoja plärätä,
mutta tää saattas jopa toimia kun kaikki tuota John Greenin kirjaa on hehkuttanu.

IMG_7224_Fotor

IMG_7199_Fotor

Oon super onnellinen tästä kuvasta.
Paikka on meidän peltojen korkein huippu mäen päällä, mistä on paras maisema tilallemme.
Elvis istui nätisti kattomassa tuota maisemaa.
Istuin vähän aikaa sen vieressä ja kiitin mielessä että tuliko kesä vihdoin tännekki?
Nyt ulkona on +22°C
Seuraavaks mie otan koirat, kirjan, vähän jotain syötävää ja viltin ulos mukaan
Ja nautin siitä hetkestä vähäsen.

IMG_7166_Fotor


Eveliina,
joka on onnellinen

P.s
 laulan aina ton otsikon mielssäni.
Olen onnellinen, mitä sä luulit?
Se on vaa pakko ajatus hymäillä lukipa se sitte missä tahansa..
Oonko mie ainut?


1. heinäkuuta 2014

Pala minusta ullakolla

Moni on vamaan huomannu,
että miun blogissa luonto näkyy isossa osassa.
Se on myös iso osa miun elämää.
Miksi?
No se selviää kohta.

IMG_7064_Fotor


Tänään nousin aittamme vinnille.
Siellä on hylly, minkä päällä on vanha matkalaukku.
Tässä matkalaukussa on suurin viaton aarteeni.
Se ei ole mikään erityinen, mutta minulle se on tärkeä.
Aarteeni on yli 60 vuotta vanha kasvio, jonka on kasannut ukkini veli.
Tämä kansio on muisto hänestä, jonka haluan vaalia turvassa aina

Tänään pikkuveljeni ilmoitti,
että hänen täytyisi valokuvata kasvikansio kesän aikana.
Olin kuin lapiolla lyöty. Valokuvata.. 5 luokkalaisen...
Tiedän ja muistan miten Aleksander Stubb kielsi lukiolaistenliiton huipputapaamisessa, että ei pidä sortua sanomaan "meidän aikana enne oli kaikki paljo paremmi"ja että "nykynuoret ei tee mitää kunnolla". Mutta tätä miun on vaan vaikee ymmärtää.
Onhan se helpompaa ja siistimpää olla tekemättä kaikkea sitä hommaa, mutta kun katson tuota kasviota ja katson omaani epätoivoisesti väsättyä kansiota kuitenki oon onnellinen että se jää muistoksi. Mutta mitä jää jäljelle bittimaailman pikseleistä kun tietokone tai muistitikku särkyy. 
Ei mitään.
Ja minusta se on surullista.

IMG_7067_Fotor

IMG_7074_Fotor

Syy miksi olen näin luonto ystävällinen hippi ihminen, löytyy lapsuudestani. 
Ukkini veljen ja lastenhoitajani ansiosta olen tällainen luontopolun vaeltaja.
He kaksi retkeilyttivät minut kukkaniityille nimeämään kasveja ja sammakkolammelle kuuntelemaan kurnutusta ja katsomaan kutuja. He opettivat minulle suopursut ja piharatamot ja näyttivät kuka on kana ja kuka on kissa. Heidän ansiosta tiedän missä ukkonen on ja miksi linnunpesiin ei saa koskea.
Tiedän mikä tähti kuvio on missäkin ja miksi karhua ei saa pelätä.
Heidän ansiosta ymmärrän paljon enemmän tästä kaikesta.
En koskaan voisi sylkäistä purkkaa luontoon tai tonkia muurahaispesiä.
En voisi pistää koskaan banaaninkuorta ja makkaramuovipakkausta samaan roskikseen.
..mitäs muuta..
En halua ostaa muovipussia ellei ole ihan pakko enkä polttaa nuotiossa mitään muovia.
Ja ainiin 
Vihaan kaikkea kertakäyttö tavaraa.
Lisäksi boikotoin ulkomaalista ruokaa ja sirkuksia.
Enkä koskaan voisi polttaa tupakkaa
18 vuoteen en ole sitä tehnyt koskaan ja lupaukseni pitää loppuelämäni.

Näiden asioiden takia jotkut voisivat ajatella miuta ihan hurahtaneeksi ja höperöksi,
mutta ihan aidosti ja oikeasti en häpeä sitä yhtään.

Jos voisin,
 matkustaisin Etelä-Amerikkaan sademetsiin retkeilemään tai Afrikan savanneille.
Haluaisin matkustaa saarelle ja sukeltaa kala riutoille.
En niinkään välitä Pariisin turisti lomasta tai Canarian ranta lomasta.
Haluan kokemuksia ja niitä aion hankkiakkin
Kunhan vain sitä rahaa ensin tienaan.

IMG_7076_Fotor

IMG_7077_Fotor

Huomaa hyvin eron iso setäni ja minun kasvikansion välillä.
Enää ei tarvinnut kirjata latinan kielistä nimeä ylös eikä sitä tarkkaa sijaintia.
Kapeat teippipalat on korvattu läpinäkyvällä ja no käsiala on kyllä persoonallinen minun versiossa.
...................................................................................................................................................................
Alapuolella kuvassa näkyy miun suosikki kirjoja lapsuudesta ja nykyisyydestä.
Hölmöläissadut ja Eläinsadut on ollu ainoot kirjat mitä oon tykänny lukea.
En siis oo mikään lukutoukka koskaan ollu, mutta tietokirja on aivan oma luokkansa.
Kunhan se on kiinnostavasta aiheesta 
rakastan imeä niistä tieota itseeni kun vain siihen löytyy aikaa.

IMG_7078_Fotor

Eveliina
joka rakastaa jäätelöä olipa talvi -30°C tai kesä +30°C

IMG_7054_Fotor