16. marraskuuta 2014

Hämmentynyt

Viime sunnuntaina sanoin, että teen listan miu elämän tavotteista mitä aion tehä ainaki kerra. Lista on rakenteil, mutta en julkase sitä vielä. Saatte odottaa seuraavaa viikoloppuun. Syy tähä suunnitelmie muutoksee on että ens viiko on koeviikko. Hyh, kaamosaika on vienny miu motivaation pois, mut itku ei auta ja kokeet on tehtävä... Viikko vilahti ohi. Koulu, koti, judo rytmi vie päivii eteenpäi. Lauantaina ostoksia ja tänään sunnuntaina ruotsin lukua. Lumi suli pois ja tuli takasi viime yönä. Nää lumi sunnuntait tulee aina  aika sopivasti ku lähen kuvailemaan koiria blogii varte. Ei haittaa, koirat erottuu kuvista paremmi ku ei oo hämärän lisäks kurasta maastoo taustal. 

Kaupungilt ostin talvitakin ja urheilusälän lisäks koirille lelun.  Manun ilme kertoo varmaan tarpeeks oliko lelu hyvä vai paha. Oisimpa saanu videolle ku Manu paino menemään puide välistä putkelo suussa. Se ei selkeestikkää osannu oottaa et lelu pitäs ääntäki. Pompatessa ojan yli kuulu WHIIP ja lelu tippu suusta. Hupsukka jäi tönöttää penkan reunalle, että mistä ihmeestä tuollane ääni kuulu.!? 

IMG_9851_Fotor

IMG_9846_Fotor

IMG_9789_Fotor

IMG_9766_Fotor

Ruotsin kirja oottaa vihasena vieressä lukemistaan. Koeviiko jälkeen taas tuun runoilemaan enemmän ja yritän ajatella jotai muutaki.. Nyt pääs pyörii vaa sanastot ja stressi. En varmaan oo koskaan ollu yhen viiko aikana näin äkäsellä tuulella yhteesä. En tiiä mikä tää hermojen kireyde syy on, mutta ohi se ei haluu mennä. Onneks on judo, oon varmaa höpissy siitäki liikaa, mut mikää ei pura hermoja samal taval ku viskely. Kaikista helpottavinta on huomata et ite kehittyy. En viel mikää ninja oo mutta parempi ku kuukaus sitte. Muutenki on paljo terveempi olo..

IMG_9724_Fotor
Kuvan tarkotus ei oo hakee haballa huomioo.. koska mitään habaaha ei kuvas erotu.. :'D Ainut todiste on kyynärpääs näkyvä mustelma, et jotain oon kuiteski tehny.. Kyl tää täst alkaa pikkuhiljaa rakentuu. 

Ja ainiin! Käykää osallistumassa ihanan Luonnonlapsi blogin joululahja-arvontaan.
Paketin sisältö on salaisuus, mutta varmasti osallistumise arvone!


Eveliina,
joka on kuunnellu koko viikolopun Robinia..

9. marraskuuta 2014

Lumi sunnuntai



Sunnuntai postailu on tainnu ottaa paikkasa miun arjessa. Yksinkertasesti näin on helpointa, koska viikot menee koulussa ja tää masentava kaamosaika ei todellakaan anna ylimäärästä valosaa ottaa kuvia ulkona. Torstaina tais viimeks paistaa aurinko.. aamulla.. pari hassua tuntia, ku ite olin matkalla kouluun. 

IMG_9610_Fotor

IMG_9706_Fotor

IMG_9647_Fotor

Enne viikoloppuu kävin ystävän kanssa tuhlaamassa rahaa kauppoihin. En muista millo viimeks oisin nauranu nii paljoo ku sinä päivänä! Sen lisäks että meijän ylihuonot vitsit uppos ni hilpeyttä lisäs se, että tää eräs nainen ratissa eka eksy kaupunkiin, räntälumi sateen ansiosta jarrutteli miten sattuu ja säikytteli jalankulikoita sekä unohti melkei mihi parkkeeras autosa.. Joskus sitä oikeesti miettii väkisi, että miks aina minä?? Ilmeisesti mie en oo saanu autoilun lahjaa.. Voisimpa huristella prätkillä ympäri vuode ni oisin onnelline.
Pakko sanoo tuosta suojatie tyylistä vielä, että tallasessa pikku kylässä mis ihe asun ihmiset oikeesti harkihtee millo ne kipittää katkoviivoja pitki tie toiselle puolelle. Kaupungissa marssitaan suoraan kahtomatta tuleeko ketään mistään.. Rohkeeta, varsinki ku tallane landetyttö on minikirpulla liikkeessä..

IMG_9607_Fotor

IMG_9641_Fotor

IMG_9693_Fotor

Tänään oon ollu aika hyvin ylpee Manusta. Oltiin pellolla leikkimässä ja yheäki se taas lähti vetelemään ku raketti karkuun... Ainaki puol kylää kuuli ku karjuin eka vihasena mörkönä pello raunalta MAANUUU ***** TÄNNE!! ja sitte vastapainoks kimisin MAANUU KISKISKIS! 
(jep miu koirat tottelee kiskiskis eikä esim tsetse koska pentuna ne hoksas millo kissat saapi ruokasa)
No epätoivosena lähin jo Elviksen kanssa kiljuen kävelee tietä kohti, ku Manu pysähtyki ja lähti tulee miu luokse.. Olin nii helpottunu.. En nimittäi haluu enää yhtää enempää ongelmia ja vihakatseita tuon koira niskaan. Edes jotain edistystä tuon koiran kans on tapahtunu.. MUT en kehu liikaa koska yleensä heti sen jälkeen taas tapahtuu päivastoi.

IMG_9671_Fotor

IMG_9581_Fotor

IMG_9583_Fotor

IMG_9579_Fotor

IMG_9722_Fotor

Oon hurahtanu polvisukkiin... Haluisin tilata American Apparellista itelleni ne raidalliset.. Oi miksi sen tilaamise pitää maksaa nii paljon..?? Säästän niiden oston siihe päivään ku pääsen lähtee käymää Tukholmassa.. Vielä joskus.. vielä joskus.. Kauhee ylipääsemätön matkakuume muutenki iskeny. Voispa päästä maailmaympäri matkalle... Voisin kehitellä listan mitä haluun tehä elämän aikana ainaki kerra! Sanokaa jos tää on huono idea, mut ompaha nyt mitä ajatella ens sunnuntaille.

.. .. .. ..

Eveliina,
joka on onnesta soikeena

2. marraskuuta 2014

Pilven hattaralta näytän pitkää nenää..

Täällä mie taas oon!
Jes 2 viikkoo meniki että löysin kipinän. Mitähä selittelisin teille? En kai puolustaudu muulla kun vaan sanon, että tää kellojen siirto, pimeet aamut ja illat on tehy miusta laiskan kotikissan. Mikään ei huvita, ei maistu eikä kiinnosta. Voisimpa ees väittää et oon keskittyny kouluun, mut en. Nyt vihdoin sain otettuu niskasta itteeni kiinni ja tultuu tänne, kohta ruotsin sanoja ja sit vähän navetta töitä.. Reipastun!  Miehän siis kirjotan parhaillaa tätä postausta sängyssä.. yökkäri päällä.. ja peitto korvilla... Tuo sana kuulostaa melko kaukaselta nyt.

IMG_9453_Fotor

Leikitään taas vähän, että kysyitte mitä kaikkee 2 viikossa miule on kerenny tapahtuu?
Alotetaan vaikka judosta. 2 viiko aikana olin 7 harjotuksissa. 13 mustelmaa ja yksi nakin puolikasta muistuttava turvonnu varvas, jonka vieressä jalkapöydällä on Pringlespurkin pohjan kokone mustelma. Ensiks se jäi tatamin saumaan ja väänty, se ei riittäny ni potkasin samana iltana sillä kaverin jalkaa huonos asennos ja jotta ei päästäs nii helpolla ni viikkoo myöhemmi potkasin kaapin oveen nii, että melkei itketti.  Mut en valita liikaa! Oon edelleen tosi ilone että alotin käymää niis harkois. En ees haluu tietää millane laiskiaine sängynpohjal oisin muute. 

IMG_9517_Fotor

GOPR9401_Fotor

2 viikossa täällä oli pienmuotone talviki. Paljon lunta ja pakkasta. Hetken tuntu et oltas oltu menossa joulukuun alussa. Sit ne suli pois ja miun auto muistutti pientä likasta mörköö ku kaikki ravat lenti katolle asti.. Tai no, sehä muistuttaa sitä edelleen, koska kukaan ei oo pessy sitä.... Tänä aamuna joskus klo 08-10 välillä taivas romahti takas pihamaalle ku otin navetan jälkee päikkäri. Nyt siel on taas valkone maa ja joulu. Ihanaa, mut tajusin 10 sekunttii sen onnellise ikkuna hetke jälkee että miu pikkukirppu auto on edellee ulkona.. Miule kerkeski tulla kaamee ikävä sitä lumepuhistusharjaa mikäonkaan tän viiko aikana... Ja viel enemmä miule tuli ikävä niit jäisiä teitä. Jospa pyrin nyt lähtökohtasesti siihe että pysyn tiellä. Avaan vähä teille tätä. Viime talvena ajoin liia kovaa alamäkeen palavasta halusta leikkii balleriinaa miu autolla. Kaks kaunista piruettia tiellä ja kolmas puolikas peräedellä ojaan.. Sen nopeen autotanssin aikana pääs kaks kaunista kirosanaa ja lopussa vaa pein ratista kiinni ja laitoin silmät kiinni.. JOO tiedän, ikinä ei silmiä kiinni!! Onneks oli pehmyt penkka, eikä autoja sillä tiellä.. Tosin 2 minuuttii myöhemmi rekka tuli vastaan. Väkisin mietin jos se oiski tullu sillon.. Hyh.. No se rekkakuski oli onneks mukava ja autto miu räppänän ojasta pois. Samaan aikaa vanha pari meni lenkkeille ohi. Kiusallisuude huippuja on just nää hetket ku onneton tyttö on auton kans ojassa ja joukko ihmisii tulee sanomaan:" Tais mennä tytöllä vähä mutka suoraks".. Jep ei menny.. muuten vaa täs chillaan.

Mie oon vaa nii perus naine auton ratissa.. Tiedetään..
Hävitin 2 viikkoo sitte miu autoavaimetki ja aattelin et ne on pihalla jossai lätäkössä. Ne oliki miu huonee maton alla... Ja löysin ne vasta eile...

IMG_9493_Fotor

Parata täs postaus tauos on et miula on hirveesti kerrottavaa.
Tän viikon keskiviikkona kuunneltiin vanhempien kanssa vanhoja laste lauluja iha nostalgia merkeis. Oli nii hauska laittaa Fröbelin Palikat soimaa ja muistaa edellee ne sanat joide tahtii 4 vuotiaana tytön tyllerönä tanssin ja rokkas. Jeps se ilta oli niii-iin muukaava. Seuraavana päivänä koulus, sain jonku loisto idean keske matika tunni ruveta näyttää puhelimesta kaverille halloween juttuja.. En muista enää mikä se idea oli, mut joka tapauksessa ovelasti piilossa avasin netin.. joka avas ihestää Spotifyn.. joka laitto soimaan kappaleen automaattisesti.. Jolloin puhelimesta alko huutamaan:" Olipa kerran pieni paha noita känkkäränkkä nimeltään..." Nii ja tietysti et se ei ois ollu helppoo nii se puhelin jumittu soittamaa sitä. Jep, voisko miusta saaha yhtää sen parempaa käsitystä ku, että kohta 19 vuotias tyttö kuuntelee sellasta kappaletta.. Opettajan ilme oli että tekis miel sanoo jotain, mutta empä sano vaa hävetköö yksinään tuota biisiä. 
Pitäähä se mainettaa parantaa vielä tän viimose lukiovuode aikana.

Mut jos tuodaan tähä toine vakavempi näkökulma minuu ei oikeestaa ees hävettäny hirveesti. Oon kai ruvennu pääsee yli tästä miu kauheesta ujoudesta, mikä on riivannu minuu ala-asteelt lähtie. Nykysi tuntuu siltä et parasta on vaa osata nauraa itelleen ja olla itevarmempi joka päivä. En mie muuten varmaan kehtais kirjottaakaa tänne näitä mokia. Perjantaina luokan eteen marssiessa pitämää esitelmää, en tuntenukkaa kauheeta lavakauhuu. Yleensä se on ollu sitä että, kädet tärisee ja ääni värisee. En varmaan koskaa pääse yli miun kuviksetunni katastrofista ku menin totaalisee shokkilukkoon luoka edessä, 80% ihmisistä aatteli että itken, ku tää ujopylly vaa yritti saaha jyränraiskaaman värisevän äänen kuulumaan lierihatun alta. Toine on 6lk joulujuhla ku unohin  näytelmän vuorosanat puole kylän edessä ja läimäsin viel käden suun etee. 
En koskaa unohda näitä, mut se ei tarkota ettenkö vois nauraa... 
IMG_9540_Fotor

IMG_9542_Fotor

Otin btw kokeiluun spotify premiumin. Rakastuin ja en tiiä pystynkö luopuu siitä.
Nykysi miu huonees joka ilta kuuluu musiikki. Vaan koska musiikki on ihanaa.
Laitoin myös huoneesee jouluvalot ja toin kynttilöitä.
Sanon vaan et nää pienet lisät ei ollenkaa edistä tätä kotikissan reipastumista.

2014-10-25 09.25.51 1   2014-10-27 05.15.30 1   IMG_9469_Fotor

Tein teille videonki. Ei mikää erityine vaa vähä tommone eläväkuva meiä eilisestä lenkistä.



Eveliina,
jolla on liput vain elämää konserttiin!

19. lokakuuta 2014

Kauneus


Syksyn kauneus tuli esille Kolilla. Keltaiset puut, haparasti jäätynyt järvi ja -5°C astetta pakkasta. Auringon säteet ja raikas ilma. Siitä on todellinen syysloma tehty. Kierrettiin noin 10km lenkki yhteensä, kavuten mäkiä ylös ja alas. Oli kivikkoo ja polkuu, mut kaikista tehokkain oli nousu eräälle vaaralle ku ainakin 300 metriä oli pelkkää jyrkkää nousua. Tuskalliselta se tuntu, mut heti ku pääs ylös, istuuntu auringon paisteeseen ja näki sen maiseman.. Oli sanaton ja halus vaa nauttii hetkestä. Koska lapin reissu ei toteutunu, niin ompa retkeily nälkää ruokittu edes hieman. Toisaalta se nälkä vaa kasvo ku ihasteli noita näkymiä. Vielä joskus sinne tuntureille tuun! se on varmaa..

IMG_9205_Fotor

IMG_9229_Fotor

GOPR9309_Fotor

G0029261_Fotor

IMG_9203_Fotor

IMG_9322_Fotor

IMG_9365_Fotor

IMG_9351_Fotor

Haluun sanoo tuosta rististä sen verran, että heti ku näin sen tuntu siltä et miun hääkuva tulee olemaan jossain tallasessa maisemassa. Jossain luonnossa, ei joen rannalla tai laiturilla. Siinä kuvassa on kallio, metsä ja syksy. Pitsinen, koristeellinen, luonnonvalkone häämekko.. 
Haaveilua, mut sehän on aina sallittua.

IMG_9321_Fotor

IMG_9432_Fotor

Alaska on kyl tehny selväks, ett tykkää järsiä.. Unohdin ruotsin kirjan häkin päälle, ja tässä tulos. Herra kävi vähän maistelemassa miltä ruotsin oppi maistuu.. Samalla reissulla se oli vetäny yhen ponnarinki mukanaan häkkiin ja tyytyväisenä mutusteli sitä osiks. Nyt häkin päällys on tyhjä ja sellasena myös pysyy. Saapi pelkät omenapuun oksat kelvata tästä eteenpäi.

Tää syysloma on menny lorviessa, pitkästä aikaa oon antanu ihelleni aikaa. Joululomalla jos sitte taas olisin ahkera ja tekisin töitä. Lauantaista tiistaihin olin lähinnä vaan kotona, kävin koirien kans pitkillä lenkeillä, kahoin elokuvia ja sitä rataa (laiskottelinjossuoraansanotaan). Keskiviikkona shoppailin ystävän kanssa päivän, käytiin kahtoo mielensä pahoittaja ja syötiin hyvää ja tulista ruokaa. Kyllä, kävin kahtomassa sen elokuvan uudestaan, eikä haitaanu yhtään. Se on edelleen vaan nii symppis leffa. Ostin taas uuden hatun kokoelmaan. Beige villakangas hattu, ootan innolla et pääsen käyttämään. Enää puuttuu se viininpunanen mist oon haaveillu. Lisäks ostin sillä reissulla polvisukat, farkut ja rustokorun. Olin onnelline korusta, mut mitäpä miun tuurilla sille kävi. Tapit kierty jo seuraavana päivänä ihestään pois paikoiltaan. Nyt siinä on tavalline korvis. Raah.. Torstai meni Venäjällä seikkailessa, perjantai päivä Kolilla ja ilta kavereieden kans ulkona. Lauantaina nukuin ja kävin töissä. Sunnuntai on tässä ja nyt. Kohta on pakko lähtee ulos enne ku hämärtyy, siellä on satanu lunta kokonaise päivän. Kohta tulee hyytävät pakkaset, hankiaiset ja joulu.. Ihana ihana joulu.

Vielä kertomisen arvosta on, ett tää tyty alotti judon. Tai no kävin ekoissa harkoissa jo 3 viikkoo sitte, mut nyt tuntuu siltä et tulee käytyy jatkossaki, useesti. Miul on oma outo valkone pukuki jo. Outo siks koska sen pukemiseen en oo vieläkää tottunu..  Ja tatamillaki oon vieläki semmone kömpelö heiteltävä ja kimisevä sätkynukke, mut eiköhä siihenki viel muutos tule. Parasta siin on se ett oon saanu tavata uusii ihmisii ja se on ihan hemmetin kehittävää kropalle..
Oon nii kiitolline et äiti puol pakotti miut menemään ensimmäisii treeneihi.

IMG_9382_Fotor   IMG_9416_Fotor

IMG_9420_Fotor

Eveliina, 
joka on itsevarmempi ihmine ku koskaan enne!