27. huhtikuuta 2015

✎ehkä vähän klišee identiteettikriisi...

  Äiti opetti miulle sanonnan, kun kana on vielä pesässä ja muna bebassa niin asioista on turha tehdä numeroa. Oon kuitenki ihmisenä aika sponttaani olento ja päätösten teko tapahtuu aika usein sillä samal sekunnil ku on aika. Jokanen minuu vanhempi tietää ja nuorempi tulee tietämään sen vaiheen elämästä, kun jossakin määrin joutuu etsimään itseään. Kuka olen, mitä haluan jne filosofista mussutusta. Vaikeitten päätösten tekeminen ottaa paljon energiaa ja elämänlankoje kiinni pitäminen on työlästä. Pitää vaan hyväksyy, että joskus tulee myös niitä solmuja matkan varrelle. Lukion kolmas vuos on ollu miulle sitä itsensä etsimistä. Oon yrittäny hahmottaa vaate tyylii myöten kuka oon? Väärä hiustenväri, liian massa vaatteet, ostan jotain uutta, erotun ja oon itsevarmempi. Tummempi huulipuna ja entistä vahvemmat ajatukset maailmasta. Välillä tuntu että muutan maailmaa ja joskus turhautu ihmisten välinpitämättömyyteen. Oli ajatusmaailma joka vastusti kaikkea pahaa ja hetket milloin antoi vain mennä. Joulun jälkeen oon ehkä alkanu hahmottamaan tän kaiken ja kirjotusten jälkeen ehtiny miettimään sitä vielä syvällisemmin. Kuka mie haluun olla? Oon luonteeltani aika mölysuu. Se hyvä hetki, kun saan loistavan ajatuksen palan joka kerta halusta kertoa sen kaikille. Liian usein oon kuitenki törmänny kyseenalaistaviin katseisiin, Sinäkö? Miten muka? Kuka vois väittää, ettei se turhauttas. Urheulu harrastuksen myötä oon ylittäny itteni ja monen muun odotukset. 
Kyllä, minä pystyn siihen
  Haluun olla vahva, fyysisesti, mutta etenki henkisesti. Oon huomannu olevani muunmuassa ehkä maailman huonoin ihminen sanomaan EI. Tästä on hyvä esimerkki helmikuulta. Sain koulupäivän päätteeks tuntemattomastanumerosta puhelun, joka tottakai oli ovela lehtimyyjä. Ei siihen tarvittu kuin ne juuri oikeat sanat ja kehut kun myönnyin tilaamaan jonkun hömppälehden puoleksvuodeks. Puhelun jälkeen tietty tuli katumus, enhän ees tykkää kyseisestä lehdestä enää..? Odotin muutaman päivän ja ryhdistäydyin soittamaan takasin ja perumaan lehden. Syynä: Vahinko. Eikä lehden "tilaaminen" ollut eka kerta, kun en oo pystyny kieltäytymään ihmisten pyynnöistä. Toinen pointti "ole vahvempi" ajatuksessa on omien arvojen takana seisominen. Jos olet jotain mieltä, uskalla olla! Liian usein kuitenki sortuu myöntymään siihen turvallisempaan viahtoehtoon. Esimerkiks alkoholi, mikä on se yleinen ajatusmalli sen tärkeydestä olla osana suomalaista identiteettiä. Jos et juo, olet ehkä vähän tylsä.  Kukaan ei myönnä sitä, mutta ajattelee alitajunnassaan näin, joka tapauksessa. Oon miettiny tän merkitystä useemman päivän, enkä vain käsitä sitä. Muutunko liian puhdasmieliseksi ja täydellisyden tavoittelijaksi, jos kieltäydyn. Ei tarvitse montaa sanaa kirjoittaa, kun googlen hakukone lyö useat todisteet näytölle siitä mitä aine pitää sisällään. Onko se sitten liian pyhää myöntää vastustavansa sitä? Joku varmasti heristää sormeaan, enkö muka oo koskaan juhlinu? Olen tietysti, jokainen etsii itseään joskus sellaistenkin hetkien kautta, mistä loppujenlopuks ei voi olla ylpeä, mutta ei halua katuakkaan niitä. Sitä on nuoruus, mutta kunhan se ei jää pahasti päälle. On jokaisen oma päätös minkä ajatusmallien takana seisoo ja niitä valintoja tulee kunnioittaa.  

2015-04-25 06.39.48 1

2015-04-25 06.37.56 1

Mutta jotta en kirjottas pelkästään niin painavaa tekstiä niin, en oo varma oonko koskaan viel maininnu, et oon koukuttunu syvästi akupunktioon. En tiiä sitte onko kyse vaa lume-efektistä, vai auttaako neulat oikeesti hermoja ärsyttämällä. Joka tapauksessa akupunktion tekijä löyti syyn miun päänsärkyyn, jota oli jatkunu jo 5 päivää flunssan jälkeen. Tää päänsärky paljastu lopulta sit mikreeni aalloiks ja tunnin hermojen ärsyttämise jälkeen olo helpottu päivässä. Kuulostaa ehkä joltai ihme tarinalta, mut rehellisesti ainaki omalla kohdalla älyttömänä stressaajana akupunktio on vähentäny myös paineita ja jollai tapaa auttanu myös hartia jumeihin. Suosittelen ainaki kokeilemaan jo pelkästään kokemuksen takia. Toinen mitä haluisin testata on kuppaus, mutta ehkä henkisesti viel valmistelen itteeni siihen veritouhuun muutaman hetken. 

2015-04-18 03.31.03 1

2015-04-15 11.11.29 1     2015-04-15 11.11.17 1      

Eveliina,
joka pääs armeijaan

14. huhtikuuta 2015

Sun vuki ☞


Viimein tuumasta toimeen sillä haaste tipahti. Tarkoituksenahan on siis tuoda lisää näkyvyyttä alle 1000 seuraajan blogeille. Tuttu juttu jo varmaan monelle, eli vastaukset saatuihin kysymyksiin ja seuraavaks 11 omaa kysysmystä, 11  seuraavalle blogille. Kiitos ihanalle Love or nothing blogille haasteesta!

1. Minkä elokuvan katsoit viimeksi, tykkäsitkö siitä?
Muistaakseni Mortdecai. Tykkäsin paljon, koska miten muka vois olla tykkäämättä jos pääroolii esittää Johnny Depp!? 

2. Suurin muutos elämässäsi viimeisen vuoden aikana?
Niitä on niin monta muutosta, joista toisaalta on tullu kokonaisuutena iso käännös. Oikeestaan kaikki on muuttunu hiusten värii myöten. Ymmärsin miten oikeesti pitää nauttia elämästä. Liikunnasta tuli merkittävä osa sitä. Enää en halua olla se seinäruusu taka-alalla vaan mennä täysillä hetkessä! Aikasemminki jo myöntäneenä et entine ujokani on historiaa.

3. Makea vai suolainen? 
Aina suolainen.

4. Oletko lukenut Stephen Kingin kirjoja?
Voi ku ylipäätään lukisin mitään kirjoja... En vaan osaa olla lukutoukka.

5. Millaiset pussilakanat sinulla on nyt sängyssäsi?
Ikean ihanat vaaleenpunaset/valkoset kukkakäkkärä lakanat jotka on ehkä maailman pehmeimmät. 

6. Paras kotimainen naislaulaja?
Sini Sabotage ja Jenni Vartiainen

7. Viimeisin asia, jonka olet ostanut toiselle henkilölle?
Irtokarkkeja ja raejuustoa. Nams...

8. Oletko lähdössä kesällä reissuun?
Omistan tän kesän vapaudelle, festareille ja elämälle. Ilosaarirock & ruisrock täältä tullaan!

9. Mikä on bravuurisi keittiössä?
Mokkapalat. Leipominen on miun bravuuri, mut ruuanlaitos oon jotenki epätoivone aina... 

10. Mikä asia harmittaa tässä päivässä? 
Ei oikeestaan mikään. Pitkästä aikaa on vaan ollu perus tylsä tiistai pienin arkiaskarein kotona. 

11. Mitä aiot tehdä huomenna?
Hmm... Oiskohan vähän opiskelua ja judokisojen kattelua. Ehkä pieni lenkki, mut pääasias lepopäivä. Jospa leiposin jotain. Kuka tietää. Ja ainaki otan kuvia uutta postausta varten, se on varma.



Vastailkaapa kysymyksiin:
1. Seuraava henkilökohtane tavote?
2. Vaate/ trendi jota et ymmärrä?
3. Unelma maa minne mennä ja miksi?
4. Lempi murosi?
5. Kuinka monta jäätelöä oot syöny yhen päivän aikana eniten?
6. Millanen on herkullisin kakku?
7. Mikä on lempi lastenleffa?
8. Uhkarohkein tekosi?
9. Lempi supersankari?
10. Millanen on unelmiesi talo?
11. Oudoin ruoka yhistelmä joka vaan toimii omasta mielestäs?

Ps. Manu on ruvennu aika mestari koiraks. Viikko sitte se lenkillä rupes vimmatusti kaivamaan maata pellolla, ja mitä se maapossu tekee.. Kaivaa myyrän kolostaan ja just ku aattelis et seuraavaks se pöpi varmaa ottaa sen suuhusa ni se kääntää selkäsä ja totee tehtävän suoritetuks. En ollu ite näkemässä tilannetta, mut ajatuski kuvottaa. Hyh, mitä miun muffinsini touhuukaan. Tän operaation lisäks se sekos eilen pakettiautosta. 3 kertaa se hullu karkas miulta pommina juoksee autoo ympäriisä, se reppana varmaa luuli et mentäs jo uimaan. Däämh, pojut joutuu kyl oottamaan vielä kuukauden sitä herkkuu. Sitä enne ois suoritettava operaatio trimmauski. Pään alueet siistin viikonloppuna ja pientä hymyy se kieltämättä herättää, kun miun rölli koirat on muuten täydessä peikkohaalarissa ja päät on siististi muodossaan. Kesää kohden aina sitten vähän kerrassaan napsitaan lisää. Kyl niist viel kylä kelposet tulee.  

IMG_2251

Eveliina,
Joka haluaa opetella voltin.

8. huhtikuuta 2015

♛ ♛ ♛

Like wildflowers, 
you must allow yourself  to grow in all the places people thought you never would.


Noup ei oo miun tapasta, mutta tää "quote" jotenki kuvaa miun nykystä asennetta parhaiten. Näytä ihmisille, varsinki niille jotka ei usko siun pystyvän. Sillä miellä pääsee jo pitkälle. Rakastan Asteen Himalaja ja Elastisen Eteen ja ylös kappaleita siin mieles, että kun oikein ***** ja tuntuu et ei tästä tuu mitään ni silti sitä jaksaa tehä parhaansa. Tuo himalaja kappale soi radiost just oikeeseen aikaan, ku olin päässy matikan kirjotuksista ja oli aika heikot fiilikset. Pitää vaa muistaa et kyl aina löytyy keinot selviytyy.

Mut miun villikukka teorialla on muuki merkitys, ku nää ylijauhetut tylsät koulujutut. Alan olla lopullisesti sitä mieltä etten jaksa niihin enää takertua. Tosin pakko todeta viel, että kun Ylex:n etusivu ohjelmassa puolusteltiin välivuotta niin se ajatus omasta ajasta tietty houkuttelee, mut oon jo suunitellu sille maholliselle tyhjyydelle tekemistä. Toiset lähtee kiertää maapalloo ku toiset menee ryömimää mettään. Päätelkööt kukin miten haluaa ;)

Niin se villikukka. Urheilu nyt aina on ollu osa elämää. Millonkoha kaikki ois alkanu? Varmaan ala-asteella ku lipunryöstö ja kymppitikku oli viel muodissa. En ikinä unoha sitä pelaamise riemua.  Jokasen tunnin jälkeen oli juostava satalasissa pihan lipputangolle huutamaan äänet, ettei varmasti jääny ekana ehtijäks. Nyt se ei enää tuntus varmaa samalle. Oon huomannu et jos yrittää palata lapsuude ihaniin muistoihi esimerkiks kattomaan nostalgia mieles teletappeja netflixisistä, ni äkkiä tajuaa kuin rasittava ja yksinkertanen se sarja oikeesti oli. En ees ymmärtäny sitä, ennen tätä päivää. Siispä teletappi muistot on tuhottu, mutta takasin asiaan. Liikunta oli top 1 aine. Huvittavittavaa, että yläasteelle siirryttyy sen koki jotenki noloks. Vaikka koko aja siitä nautti todellisuudessa, nii massan mukana oli joskus unohdettava lökärit kotiin ja esitettävä että evvk! Enää en ees harkihe et kumpikoha oli oikeesti nolompaa. Tän jälkee tuli lukio ja liikkumisesta alko tulla miulle tuuliviiri harrastus. Pakollisilla kursseilla tajusin jo kuiteski panostaa, oli ne hyvät numerot jostai revittävä. Välillä panostin, juoksin ja kuntoilin ja sit taas tuli sellanen sohvaperuna kausi ettei mitään rajaa.. Nyt kun judon myötä opin ottamaan itteeni niskasta kiinni en oo halunnu päästää irti siitä tunteesta ku on oikeesti rääkänny itteesä salilla ja rupee näkemään niitä tuloksia. Ruokavalio muutettu ja lukkari korvattu 4x viikossa salilla, judolla ja juoksulla. Kyl täst viel jotain tulee! Munakas, maitorahka ja raejuusto, niistä on hyvä välipala tehty. Tosin pääsiäisen pitkä viikoloppu anto vähä armoo ja joustin siinä määri että miisan mössösörsseliruoka oli kokeiltava... ja vähä muitaki herkkuja..

2015-03-30 02.07.40 1

2015-03-30 02.09.35 2

2015-03-30 02.08.13 1

2015-03-27 12.27.31 1 2015-03-26 02.28.04 1

2015-03-28 10.53.44 2

2015-04-04 02.26.36 1

2015-04-04 02.26.51 1    2015-04-08 12.36.34 1

2015-04-02 11.20.52 1

2015-04-04 02.28.46 1-1
Tälläki hetkellä Alaska tuolla kipittelee lattialla. Hassuu miten fiksu eläin se loppuje lopuks on kokoosa nähde. Meistä on tullu aika hyvii kämppiksiä muutamassa kuukaudessa. Herttasinta on ehkä, kun suunittelen ottavani päikkärit ja Alaska tajuu et huoneessa on vähä aikaa hiljasta, nii poju vetää kylellee nukkumaan ja venyttelee antaamuksella pikkasia varpaitaan. Se on pistäny pohja muovit taas rullalle, tietää kuka pääsee taas  vaihteeks siivoamaan. 
Innokas se on ainaki hampaitaan kulutamaan. Jätin judotossu hiukkapikkasen liia lähelle häkkiä, niin Mr.Minimajava oli muotoillu kulman ja nauhan aika upeeseen malliin. Osumaa on saanu myös kaapin reuna ja tasot häkin päältä missä säilytän tavaroita. Joskus sitä toivos et hammastyö hoitus päivällä, koska kun verkoo vasten nojaava puu ja Alaskan nakerrus lisätään yhteen ni häkistä kuuluu melko makee rätinä. Aluks se valvotti ja mietin jo minkä tornadon oon ostanu huoneeseen, mutta nyt vaan niinä harvoina päivinä kun uni on herkässä se herättää. Koirat on osannu aika hyvi kouluttaa tähä melun keskelle nukkumiseen, kun useemman vuode ovat jo tuol seinän takana ulkomaailman villihukille uhitellu. 

Btw, äskön meinas mennä treenikenkie narut. 

Elvikseltä pusuja kaikille, Manu ei ollu yhteistyö halunen. Kevät alkaa kutisemaa turkissa ja pohjavilla irtoomaan. Kuhan päästään lumista nii pihalla juoksentelee taas kaks nudisti nöffiä kesäasuissa. Oi sitä päivää odotellessa ku saan ajettuu haalarit pois. Tällä hetkellä lumessa kiehnäämine on aika suosittuu ja rapsutukset taivaallisia. Ei oo enää ku muutama kuukaus kesään! ihanaa ♡

PS. Meijän lukiossa on tapana penkkaripäivänä aina laittaa pyörimään ennen/jälkeen kuvat. Aattelin paljastaa teillekki et ei tää junttana tyty oo vissii mihinkää muuttunu.. ainaka paljoo. 

IMG_1982 Scan_20150208_160643_001

Eveliina,
joka rakastaa unisia aamuja

24. maaliskuuta 2015

✿ ✿ ✿ ✿

Siinä se nyt oli. Yks sivu elämässä taas käännetty eteenpäin. Vielä muutama viikko sitte en pystyny ees kuvittelemaan kui vapautunu olo tulis olemaan. Ei enää äidinkieltä, ruotsia tai matikkaa, ei ruokavälkkiä ja välitunteja, ei koeviikkoja. Vaik nii moni helpotukse syy on historiaa, nii silti haikeena väkisin miettii et ei enää ikinä tuu olemaan samanlaista. Mietin nyt jälkikäteen ehkä päälimmäisenä, et osasinko sittenkää arvostaa tarpeeks sitä kaikkea mitä ympärillä oli. Joka päivä odotti ja valitti kavereille, että kui odotetaankaa lukion loppumista. 3 vuotta pelkäsin kirjotuksiaki ja nyt neki on tehty. Sinne meni, loppujelopuks kuitenki jälellä on hyvät muistot ja niide kans on elettävä.

IMG_20150223_133500

IMG_20150228_133631
GOPR2129_FotorKäytännössä kolmen kuukauden paussi kirjottamisesta ja vaikka välillä olis tehny miel niin tauko ei oo ollu yhtään pahitteeksi. Penkkari postaus jäi tekemättä, mutta annettakoot se anteeksi kirjotusten takia. Ylistressaavana ihmisenä kahden viikon koeputki elämän yksie tärkeimpie kokeide paris ei ehkä oo se paras vaihe elämässä. Tulokset tulee toukokuussa, sinne asti siis pitää sinnitellä tiedottomuudessa. Onneks kuitenki muuta ajateltavaa saa judosta ja tulevista pääsykokeista ja haasteista. Oon ilmottautunut Helsinki City Run tapahtumaan eli puolmaratonin juoksuun toukokuussa sekä naistenkymppi 10km juoksuun viikkoa myöhemmin, joten panostus liikuntaan on tällä hetkellä ykkösenä. Liikkumisesta on tullu koulun loppumisen jälkeen aika keskeine osa elämää. Judo, juoksu ja salilla treenaamine. Jostaki se elämän lukujärjestys on rakennettava. Tuntuu välillä niin tyhmälle ettei tiedä mitä sitä huomenna tekis. Mut jotta en kuulostas nyt ihan sporttihullulta duraselkanilta (jota en todellakaa ole aina) niin viikonloppuna kahoin How I met your motherin vikan tuotantokauden ja New Girlin 4 tuotantokauden yhtäputkeen. Ups.. 

Entäs koiruudet. Siel ne nöpöttää. Ollaan perheen kanssa lopulta tultu siihe tuloksee, et Manu on Manu eikä se siitä mihinkää muutu. Se joka on nähny elokuvan Marley and me, jossa hullu, aina nälkäinen ja yliaktiivinen labradorinnoutaja tekee omistajan elämästä vauhdikkaan seikkailun, voi ymmärtää mitä tämä Manu ja minä seikkailu pitää sisällään. En voi muuta sanoo, ku että ne koirat ei vois muistuttaa enempää toisiaa. Manu ei tee ehkä elämästä helpointa, mutta silti sitä koiraa vaan rakastaa omana ittenään. Ne on vaan ne hetket kun osaa olla aidosti vihanen ja pettynyt. Esimerkiks helmikuussa Manu oli useemman kilometrin päässä kotoo juoksemassa vapaana pellolla, ku se sitte ite keksi palata itsenäisesti kotiin. Ja vaikka päälimmäisenä mielessä saattaa olla että nyt se hullu karkas kylille, niin sinne se varastoon pyrki raksuja havittelemaan. Toissapäivänä se vetäs useemman nielasun säkistä ruokaa ku huomaamatta livahti ruokahuoneesee. Fättis aina ja ikuisesti. Plus sen elämää helpottas huomattavasti enemmä lyhytkarvaisuus. Harja ja Manu ei oo samalta planeetalta, siks pyydän ymmärrystä kun näette kuvissa karvasen röllin.. Se on vain Manu. Joku saattas luulla karhuks. 

2015-03-14 10.23.47 1
2015-03-03 09.28.35 12015-02-18 10.35.08 11424689439929

Elvis taas ei hirveesti oo tarjonnu yhteisymmärrystä miu lukulomalle. On varmaa sanomattaki selvää et aikaa on pitäny tinkii monesta asiasta kirjotuste alla ja koiratki on jääny osittain vähemmälle huomiolla. Elvis on kyl huomannu sen ja näyttää ahkerasti mieltä. Mut se ilo sen silmissä ku hankiaiste aikaan mentiin alapelloille juoksemaan vapaana. Tää on melkein ku paha kirous, että ku kirjotukset oli meneillää aurinko paisto joka päivä ja hankiaiset oli aamusta iltaan. Perjantaina oli auringonpimennyt ja tietysti istuin senki ajan yhteiskuntaopin kokeessa. Nyt ku vapaus on rajaton ja aikaa olla, niin ulkona sataa räntää. Hyvä että miun kirppu autokaa pysyy tiellä ku loska on loputon. 

2015-02-25 12.11.26 1

2015-02-20 01.38.10 3

Eveliina,
olevinaansporttinen