6. heinäkuuta 2015

Herätys nainen

Täsää mää taas olen!
Huhtikuun jälkeen on kerenny tapahtuu aika paljon ja en voi muuta ku pahotella etten oo tänne niitä jakanut. Silti oon mielettömän kiitolline, että niin moni lukia on silti uskollisesti jäänyt odottamaan. Kiitos! En oo ainut ja jokainen tietää kun motivaatio vaje iskee, sille ei vaan maha muuta ku ottaa iisimmin ja ettiä inspistä myöhemmin. Nyt miä sit oon taas palannu reippaana, uusia ajatuksia, kokemuksia ja ideoita täynnä.

2015-06-13 03.02.55 1       2015-06-29 06.01.09 1       2015-05-08 01.51.28 1

Se siitä huikeesta alkupuheesta ja jälleen palaamisesta.. Niiku sanoin, parin kuukauden sisällä on tapahtunu paljon paljon paljon. Esimerkiks alotetaan vaikka siitä että 30. 5. 2015 tästä tytöstä tuli ylioppilas! En vaan pääse siitä ylionnellisuuden tunteesta vieläkään. Toisille lakin saamine on iteselvyys, mut tää likka sai oottaa viimeseen asti jännityksessä mitä ne siellä ytl on päättäny. Se itkuriemu sinä aamuna, kun koulun kanslisti toivotti miule onnea saavutuksesta. Viikon varotusajalla järjestettiin sitten juhlat, jotka ei ois voinu olla enempää miu näköset. Niin onnellinen olen...

Se suuri kaikkia mietittäny kysymys: "entäs mitäs sitten seuraavaks?" Jos oltas joulukuussa kysytty, niin vastaus ois ollu epätoivonen huokaus ja "en todellakaan tiiä"... Mutta nyt kaikki on niin selkeetä. Oon huippu onnellinen niitten puolesta jotka on päässy kouluihin nyt syksyllä opiskelemaan. Ite kuitenki totesin, että 3 vuoden lukuähkyn saaneena nyt on parempi kokeilla jotain muuta. Ja nii se sit meniki, että marssin maaliskuussa aluetoimistoon ja menin kutsuntoihin. Tammikuussa 2016 on sitten miun vuki astua asepalvelukseen. Kaikkea pitää kokeilla, eiks se nii mene? 

IMG_3029

IMG_3337

IMG_3320 IMG_2977 IMG_2870

Ylppäreitten jälkee kesäkuu hujahti ohi kesätöissä nuorisotoimella. Voin valehtelematta sanoo, etten tähä mennessä oo ollu niin monipuolisessa työssä. Lasten kanssa touhuuminen ja vapaa-ajan ohjelman järjestely anto niin paljon omallatavallaan lisää kokemusta. Oli uimakoulua, kesäleiriä, huvipuistoretki ja kunnan kesätapahtuman järjestelyy. Huvittavinta ehkä oli, että oon tähän asti rankuttanu miten miusta ei todellakaan tuu lasten kanssa työskentelevää tyyppiä. Mut miten meni niiku noin omasta mielestä taas, kun uimakoulun muksut oli maailman herttasimpia kavereita, joilta sai kuulla vaikka minkälaista tarinaa ja sit se fiilis ku sai olla mukana jonku lapsen onnistumisessa. Joten toteen taas kerran, älkää ikinä sanoko  en ikinä...

2015-06-25 05.32.16 1     2015-04-28 04.09.59 3     2015-05-06 01.36.01 1

Ja hei! Suoritin mie oranssin vyönki toukokuus!
Tosin sen homma meinas tyssätä kerralla, kun viimesinä harkkoina ennen miun ekoja kisoja frendi potkas miun nimettömän rikki. Vahinkoja sattuu täs lajis väkisin ja vaikka kisat jäi kokematta niin täysillä kuitenki skarppasin loppuun asti että vyö vaihtus. Kuukauden harjottelu loma ja keskiviikkona taas palaudun judorytmiin takasin. Mut ja hei eiks kesälomal pidä muutenki ottaa rennommi? ;)

2015-04-30 07.51.42 1     2015-05-24 10.02.41 1     2015-04-30 07.51.45 1

Sitten viimesenä, mutta ei todellakaan vähäsimpänä. Huhtikuun odotetuin road trip Ruisrockiin! 
Oon ylionnellinen siitä, että sain reissata niin hyvässä seurassa, niiiiin upeelle festarille. Sen enempää luettelematta ketä esiinty hehkutan teille vain tämän tarinan. Melkein vuos sitten Ilosaari rockissa  Studio Killers veti keikan josta kerettiin nähä vaan 15min. Sen pienen hetken aikana kerkesin rakastua ja lupasin tälle samalle ystävälle, että ku Studio Killers esiintyy seuraavan kerran Suomessa, myö ollaan siellä ja myö ollaan eturivissä tanssimassa. Se lupaus pidettiin ja siel me oltiin 3 tunnin jonotuksen jälkeen. Yks unelma toteutu just sinä hetkenä. 

Muita loistavia oli tietty sit Haloo Helsinki ja se 30 tonnin yleisö joka laulo koko keikan ajan täysillä mukana, Antti Tuisku veti uskomattoman keikan ja Pharrell Williams oli iha omaa luokkaa. Se oli sitä "elämä on ihanaa" fiilistä parhaimmillaan ja varmasti vielä mennään uusiksi! Seuraavaks sitten Ilosaari rock, Nallerock ja Supasoul. Nää ku kierrän voin nimetä tän kesän ikimuistoseks festarikesäks. Tarkotuksella myös jo sen takia että oletettavasti enskesänä festareitten ja muitte reissuje sijaan juoksen metässä...

2015-07-03 11.32.10 3

2015-07-05 07.36.35 1

2015-07-03 10.12.06 1

2015-07-05 07.36.33 1

2015-07-05 06.18.30 3

2015-07-05 03.58.55 2

Erikseen on viel pakko sanoo, et Reino Nordiinia olin oottanu kans niin paljon koko ruississa. Sen miehen laulu on jotain kaunista ja kui se laulaa rakkaudesta sulattaa niin jokasen sydämmen. 

2015-07-06-21-52-44

Ja ainiin! Inffon aihetta on kai vielä siinä, että oon parhaillaan tekemässä muuttoa kaupunkiin. Voin siis luvata, että tulevissa postauksissa tuutte näkemään miun muuton etenemistä ja uuden elämän vaiheen alottamista, sisustusjuttuja ja vaikka mitä omakotihömppää. Mut no hätä, en ees osais tehä tästä liian tyypillistä lifestyle blogia.. Sopii vähemmän miun persoonaan. Nallet tosin jää nauttimaan maaseudun rauhasta, sillä Elvis ja  Manu saa irti paljon enemmän elämästään täällä, ku kaupungin melussa. Saa nähä kuinka suuri eroahdistus iske... Onneks kuitenki jo töittenki puolesta koirat tulee näkemään minuu reilusti, joten eiköhän myö pärjätä.

Eveliina,
ja usean tunnin univelka.

27. huhtikuuta 2015

✎ehkä vähän klišee identiteettikriisi...

  Äiti opetti miulle sanonnan, kun kana on vielä pesässä ja muna bebassa niin asioista on turha tehdä numeroa. Oon kuitenki ihmisenä aika sponttaani olento ja päätösten teko tapahtuu aika usein sillä samal sekunnil ku on aika. Jokanen minuu vanhempi tietää ja nuorempi tulee tietämään sen vaiheen elämästä, kun jossakin määrin joutuu etsimään itseään. Kuka olen, mitä haluan jne filosofista mussutusta. Vaikeitten päätösten tekeminen ottaa paljon energiaa ja elämänlankoje kiinni pitäminen on työlästä. Pitää vaan hyväksyy, että joskus tulee myös niitä solmuja matkan varrelle. Lukion kolmas vuos on ollu miulle sitä itsensä etsimistä. Oon yrittäny hahmottaa vaate tyylii myöten kuka oon? Väärä hiustenväri, liian massa vaatteet, ostan jotain uutta, erotun ja oon itsevarmempi. Tummempi huulipuna ja entistä vahvemmat ajatukset maailmasta. Välillä tuntu että muutan maailmaa ja joskus turhautu ihmisten välinpitämättömyyteen. Oli ajatusmaailma joka vastusti kaikkea pahaa ja hetket milloin antoi vain mennä. Joulun jälkeen oon ehkä alkanu hahmottamaan tän kaiken ja kirjotusten jälkeen ehtiny miettimään sitä vielä syvällisemmin. Kuka mie haluun olla? Oon luonteeltani aika mölysuu. Se hyvä hetki, kun saan loistavan ajatuksen palan joka kerta halusta kertoa sen kaikille. Liian usein oon kuitenki törmänny kyseenalaistaviin katseisiin, Sinäkö? Miten muka? Kuka vois väittää, ettei se turhauttas. Urheulu harrastuksen myötä oon ylittäny itteni ja monen muun odotukset. 
Kyllä, minä pystyn siihen
  Haluun olla vahva, fyysisesti, mutta etenki henkisesti. Oon huomannu olevani muunmuassa ehkä maailman huonoin ihminen sanomaan EI. Tästä on hyvä esimerkki helmikuulta. Sain koulupäivän päätteeks tuntemattomastanumerosta puhelun, joka tottakai oli ovela lehtimyyjä. Ei siihen tarvittu kuin ne juuri oikeat sanat ja kehut kun myönnyin tilaamaan jonkun hömppälehden puoleksvuodeks. Puhelun jälkeen tietty tuli katumus, enhän ees tykkää kyseisestä lehdestä enää..? Odotin muutaman päivän ja ryhdistäydyin soittamaan takasin ja perumaan lehden. Syynä: Vahinko. Eikä lehden "tilaaminen" ollut eka kerta, kun en oo pystyny kieltäytymään ihmisten pyynnöistä. Toinen pointti "ole vahvempi" ajatuksessa on omien arvojen takana seisominen. Jos olet jotain mieltä, uskalla olla! Liian usein kuitenki sortuu myöntymään siihen turvallisempaan viahtoehtoon. Esimerkiks alkoholi, mikä on se yleinen ajatusmalli sen tärkeydestä olla osana suomalaista identiteettiä. Jos et juo, olet ehkä vähän tylsä.  Kukaan ei myönnä sitä, mutta ajattelee alitajunnassaan näin, joka tapauksessa. Oon miettiny tän merkitystä useemman päivän, enkä vain käsitä sitä. Muutunko liian puhdasmieliseksi ja täydellisyden tavoittelijaksi, jos kieltäydyn. Ei tarvitse montaa sanaa kirjoittaa, kun googlen hakukone lyö useat todisteet näytölle siitä mitä aine pitää sisällään. Onko se sitten liian pyhää myöntää vastustavansa sitä? Joku varmasti heristää sormeaan, enkö muka oo koskaan juhlinu? Olen tietysti, jokainen etsii itseään joskus sellaistenkin hetkien kautta, mistä loppujenlopuks ei voi olla ylpeä, mutta ei halua katuakkaan niitä. Sitä on nuoruus, mutta kunhan se ei jää pahasti päälle. On jokaisen oma päätös minkä ajatusmallien takana seisoo ja niitä valintoja tulee kunnioittaa.  


Mutta jotta en kirjottas pelkästään niin painavaa tekstiä niin, en oo varma oonko koskaan viel maininnu, et oon koukuttunu syvästi akupunktioon. En tiiä sitte onko kyse vaa lume-efektistä, vai auttaako neulat oikeesti hermoja ärsyttämällä. Joka tapauksessa akupunktion tekijä löyti syyn miun päänsärkyyn, jota oli jatkunu jo 5 päivää flunssan jälkeen. Tää päänsärky paljastu lopulta sit mikreeni aalloiks ja tunnin hermojen ärsyttämise jälkeen olo helpottu päivässä. Kuulostaa ehkä joltai ihme tarinalta, mut rehellisesti ainaki omalla kohdalla älyttömänä stressaajana akupunktio on vähentäny myös paineita ja jollai tapaa auttanu myös hartia jumeihin. Suosittelen ainaki kokeilemaan jo pelkästään kokemuksen takia. Toinen mitä haluisin testata on kuppaus, mutta ehkä henkisesti viel valmistelen itteeni siihen veritouhuun muutaman hetken. 

2015-04-18 03.31.03 1

2015-04-15 11.11.29 1     2015-04-15 11.11.17 1      

Eveliina,
joka pääs armeijaan

14. huhtikuuta 2015

Sun vuki ☞


Viimein tuumasta toimeen sillä haaste tipahti. Tarkoituksenahan on siis tuoda lisää näkyvyyttä alle 1000 seuraajan blogeille. Tuttu juttu jo varmaan monelle, eli vastaukset saatuihin kysymyksiin ja seuraavaks 11 omaa kysysmystä, 11  seuraavalle blogille. Kiitos ihanalle Love or nothing blogille haasteesta!

1. Minkä elokuvan katsoit viimeksi, tykkäsitkö siitä?
Muistaakseni Mortdecai. Tykkäsin paljon, koska miten muka vois olla tykkäämättä jos pääroolii esittää Johnny Depp!? 

2. Suurin muutos elämässäsi viimeisen vuoden aikana?
Niitä on niin monta muutosta, joista toisaalta on tullu kokonaisuutena iso käännös. Oikeestaan kaikki on muuttunu hiusten värii myöten. Ymmärsin miten oikeesti pitää nauttia elämästä. Liikunnasta tuli merkittävä osa sitä. Enää en halua olla se seinäruusu taka-alalla vaan mennä täysillä hetkessä! Aikasemminki jo myöntäneenä et entine ujokani on historiaa.

3. Makea vai suolainen? 
Aina suolainen.

4. Oletko lukenut Stephen Kingin kirjoja?
Voi ku ylipäätään lukisin mitään kirjoja... En vaan osaa olla lukutoukka.

5. Millaiset pussilakanat sinulla on nyt sängyssäsi?
Ikean ihanat vaaleenpunaset/valkoset kukkakäkkärä lakanat jotka on ehkä maailman pehmeimmät. 

6. Paras kotimainen naislaulaja?
Sini Sabotage ja Jenni Vartiainen

7. Viimeisin asia, jonka olet ostanut toiselle henkilölle?
Irtokarkkeja ja raejuustoa. Nams...

8. Oletko lähdössä kesällä reissuun?
Omistan tän kesän vapaudelle, festareille ja elämälle. Ilosaarirock & ruisrock täältä tullaan!

9. Mikä on bravuurisi keittiössä?
Mokkapalat. Leipominen on miun bravuuri, mut ruuanlaitos oon jotenki epätoivone aina... 

10. Mikä asia harmittaa tässä päivässä? 
Ei oikeestaan mikään. Pitkästä aikaa on vaan ollu perus tylsä tiistai pienin arkiaskarein kotona. 

11. Mitä aiot tehdä huomenna?
Hmm... Oiskohan vähän opiskelua ja judokisojen kattelua. Ehkä pieni lenkki, mut pääasias lepopäivä. Jospa leiposin jotain. Kuka tietää. Ja ainaki otan kuvia uutta postausta varten, se on varma.



Vastailkaapa kysymyksiin:
1. Seuraava henkilökohtane tavote?
2. Vaate/ trendi jota et ymmärrä?
3. Unelma maa minne mennä ja miksi?
4. Lempi murosi?
5. Kuinka monta jäätelöä oot syöny yhen päivän aikana eniten?
6. Millanen on herkullisin kakku?
7. Mikä on lempi lastenleffa?
8. Uhkarohkein tekosi?
9. Lempi supersankari?
10. Millanen on unelmiesi talo?
11. Oudoin ruoka yhistelmä joka vaan toimii omasta mielestäs?

Ps. Manu on ruvennu aika mestari koiraks. Viikko sitte se lenkillä rupes vimmatusti kaivamaan maata pellolla, ja mitä se maapossu tekee.. Kaivaa myyrän kolostaan ja just ku aattelis et seuraavaks se pöpi varmaa ottaa sen suuhusa ni se kääntää selkäsä ja totee tehtävän suoritetuks. En ollu ite näkemässä tilannetta, mut ajatuski kuvottaa. Hyh, mitä miun muffinsini touhuukaan. Tän operaation lisäks se sekos eilen pakettiautosta. 3 kertaa se hullu karkas miulta pommina juoksee autoo ympäriisä, se reppana varmaa luuli et mentäs jo uimaan. Däämh, pojut joutuu kyl oottamaan vielä kuukauden sitä herkkuu. Sitä enne ois suoritettava operaatio trimmauski. Pään alueet siistin viikonloppuna ja pientä hymyy se kieltämättä herättää, kun miun rölli koirat on muuten täydessä peikkohaalarissa ja päät on siististi muodossaan. Kesää kohden aina sitten vähän kerrassaan napsitaan lisää. Kyl niist viel kylä kelposet tulee.  

IMG_2251

Eveliina,
Joka haluaa opetella voltin.

8. huhtikuuta 2015

♛ ♛ ♛

Like wildflowers, 
you must allow yourself  to grow in all the places people thought you never would.


Noup ei oo miun tapasta, mutta tää "quote" jotenki kuvaa miun nykystä asennetta parhaiten. Näytä ihmisille, varsinki niille jotka ei usko siun pystyvän. Sillä miellä pääsee jo pitkälle. Rakastan Asteen Himalaja ja Elastisen Eteen ja ylös kappaleita siin mieles, että kun oikein ***** ja tuntuu et ei tästä tuu mitään ni silti sitä jaksaa tehä parhaansa. Tuo himalaja kappale soi radiost just oikeeseen aikaan, ku olin päässy matikan kirjotuksista ja oli aika heikot fiilikset. Pitää vaa muistaa et kyl aina löytyy keinot selviytyy.

Mut miun villikukka teorialla on muuki merkitys, ku nää ylijauhetut tylsät koulujutut. Alan olla lopullisesti sitä mieltä etten jaksa niihin enää takertua. Tosin pakko todeta viel, että kun Ylex:n etusivu ohjelmassa puolusteltiin välivuotta niin se ajatus omasta ajasta tietty houkuttelee, mut oon jo suunitellu sille maholliselle tyhjyydelle tekemistä. Toiset lähtee kiertää maapalloo ku toiset menee ryömimää mettään. Päätelkööt kukin miten haluaa ;)

Niin se villikukka. Urheilu nyt aina on ollu osa elämää. Millonkoha kaikki ois alkanu? Varmaan ala-asteella ku lipunryöstö ja kymppitikku oli viel muodissa. En ikinä unoha sitä pelaamise riemua.  Jokasen tunnin jälkeen oli juostava satalasissa pihan lipputangolle huutamaan äänet, ettei varmasti jääny ekana ehtijäks. Nyt se ei enää tuntus varmaa samalle. Oon huomannu et jos yrittää palata lapsuude ihaniin muistoihi esimerkiks kattomaan nostalgia mieles teletappeja netflixisistä, ni äkkiä tajuaa kuin rasittava ja yksinkertanen se sarja oikeesti oli. En ees ymmärtäny sitä, ennen tätä päivää. Siispä teletappi muistot on tuhottu, mutta takasin asiaan. Liikunta oli top 1 aine. Huvittavittavaa, että yläasteelle siirryttyy sen koki jotenki noloks. Vaikka koko aja siitä nautti todellisuudessa, nii massan mukana oli joskus unohdettava lökärit kotiin ja esitettävä että evvk! Enää en ees harkihe et kumpikoha oli oikeesti nolompaa. Tän jälkee tuli lukio ja liikkumisesta alko tulla miulle tuuliviiri harrastus. Pakollisilla kursseilla tajusin jo kuiteski panostaa, oli ne hyvät numerot jostai revittävä. Välillä panostin, juoksin ja kuntoilin ja sit taas tuli sellanen sohvaperuna kausi ettei mitään rajaa.. Nyt kun judon myötä opin ottamaan itteeni niskasta kiinni en oo halunnu päästää irti siitä tunteesta ku on oikeesti rääkänny itteesä salilla ja rupee näkemään niitä tuloksia. Ruokavalio muutettu ja lukkari korvattu 4x viikossa salilla, judolla ja juoksulla. Kyl täst viel jotain tulee! Munakas, maitorahka ja raejuusto, niistä on hyvä välipala tehty. Tosin pääsiäisen pitkä viikoloppu anto vähä armoo ja joustin siinä määri että miisan mössösörsseliruoka oli kokeiltava... ja vähä muitaki herkkuja..

2015-03-30 02.07.40 1

2015-03-30 02.09.35 2

2015-03-30 02.08.13 1

2015-03-27 12.27.31 1 2015-03-26 02.28.04 1

2015-03-28 10.53.44 2

2015-04-04 02.26.36 1

2015-04-04 02.26.51 1    2015-04-08 12.36.34 1

2015-04-02 11.20.52 1

2015-04-04 02.28.46 1-1
Tälläki hetkellä Alaska tuolla kipittelee lattialla. Hassuu miten fiksu eläin se loppuje lopuks on kokoosa nähde. Meistä on tullu aika hyvii kämppiksiä muutamassa kuukaudessa. Herttasinta on ehkä, kun suunittelen ottavani päikkärit ja Alaska tajuu et huoneessa on vähä aikaa hiljasta, nii poju vetää kylellee nukkumaan ja venyttelee antaamuksella pikkasia varpaitaan. Se on pistäny pohja muovit taas rullalle, tietää kuka pääsee taas  vaihteeks siivoamaan. 
Innokas se on ainaki hampaitaan kulutamaan. Jätin judotossu hiukkapikkasen liia lähelle häkkiä, niin Mr.Minimajava oli muotoillu kulman ja nauhan aika upeeseen malliin. Osumaa on saanu myös kaapin reuna ja tasot häkin päältä missä säilytän tavaroita. Joskus sitä toivos et hammastyö hoitus päivällä, koska kun verkoo vasten nojaava puu ja Alaskan nakerrus lisätään yhteen ni häkistä kuuluu melko makee rätinä. Aluks se valvotti ja mietin jo minkä tornadon oon ostanu huoneeseen, mutta nyt vaan niinä harvoina päivinä kun uni on herkässä se herättää. Koirat on osannu aika hyvi kouluttaa tähä melun keskelle nukkumiseen, kun useemman vuode ovat jo tuol seinän takana ulkomaailman villihukille uhitellu. 

Btw, äskön meinas mennä treenikenkie narut. 

Elvikseltä pusuja kaikille, Manu ei ollu yhteistyö halunen. Kevät alkaa kutisemaa turkissa ja pohjavilla irtoomaan. Kuhan päästään lumista nii pihalla juoksentelee taas kaks nudisti nöffiä kesäasuissa. Oi sitä päivää odotellessa ku saan ajettuu haalarit pois. Tällä hetkellä lumessa kiehnäämine on aika suosittuu ja rapsutukset taivaallisia. Ei oo enää ku muutama kuukaus kesään! ihanaa ♡

PS. Meijän lukiossa on tapana penkkaripäivänä aina laittaa pyörimään ennen/jälkeen kuvat. Aattelin paljastaa teillekki et ei tää junttana tyty oo vissii mihinkää muuttunu.. ainaka paljoo. 

IMG_1982 Scan_20150208_160643_001

Eveliina,
joka rakastaa unisia aamuja