23. marraskuuta 2014

Kerran elämässä

Hyvää, ihanaa ja sumuista sunnuntaita kaikille! Toivottavasti teillä on ollu mukava viikko. Miun viikko alko hitaasti ja tylsyyden täyttämänä, mut loppuu kohti päivät hujahti ohi. Koeviikko jatkuu vielä huomenna ja tiistaina ja sit saapiki taas hetke olla onnelline uude jakson alusta. En muista missä  blogissa oli joskus kysely, että mitkä tavarat on aina aluks ku aarre ja ajan kulues ne menettää arvosa. Vähä niiku puhelin vuoden käytön jälkeen. Miule tulee mieleen ekana koulukirjat. Ne on aina aluks siistit, mysteeriset ja vähä jopa houkuttelevat, mutta mitä enemmä niitä käytetää sitä isommaks riesaks ne muuttuu..

IMG_0086_Fotor

IMG_9871_Fotor

Järjestelin Alaskan omaisuude häkin päälle siistimmi. Vanhat lasipurkit on vaa aina söpö lisä sisustuksessa. Tekis miel käyä ostamassa ihan vaa noita purkkeja ajatelle lisää ruokaa ja pesu hiekkaa... Huonetta siivotessa järjestelin hienoks riviks lattiallekki kirjat mitä pitää kirjotuksii varte lukee ja opetella kannesta kanteen.. Määrä on melkei järkyttävä ja samaan aikaan vielä pitäs miettii mikä haluu olla isona. Hukassa, mutta oikeeseen suuntaan menossa. Miun ura toiveet on ollu aika monipuoliset.. Eskarissa taisin ekan kerran sanoo että miusta tulee taidemaalari jolla on oma näyttely. Melko varma olin ajatuksesta nii pitkää kunnes tajusin että sillä puolella ei menesty jos ei oo rahaa nimee ja taitoa. Sen jälkee vakavana vaihtoehtona oli sisustussuunnittelija ja radiojuontajan ammatti. Mutta kun virallisia valintoja alettiin tekemään selkeni miten huono työllistymine näil puolil oikeesti on. Neljäs vaihtoehto oli poliisi, joks oisin armeejan jälkee pyrkiny. Armeeja kiinnostas vähän edelleenki, mutta se tahto heräs takasi vähä liia myöhään. Lukion ykkösellä viimesenä kaatuneena ajatuksena oli eläinlääkäriks opiskelemine.. Ei tullu tästä tytystä lääkärii sen jälkee, ku kävin ensimmäisillä kemian ja fysiikan syventävillä kursseilla.. Tavallaan harmittaa, mutta toisaalta maatilalla kasvaneena on saanu nähä nii monta operaatioo, mistä ei ois halunnu tietääkkää. Enää on haaveissa pari tulevaisuude tietä, joihi liittyy luonto ja ympäristö asiat. Jätän sen kuitenki vielä pieneks salaisuudeks... 
Palataan asiaan ens syksynä ;)
IMG_9875_Fotor

IMG_0235_Fotor

Viime torstaina lenkillä ollessa Manu sai jonku kohtauksen lähtee vetää minuu kauheella vauhilla pois metästä. Yhenäki se vaa havahtu jollekki ja pysähty kuuntelee tarkkana, kuono mehtää päi visusti suunnattuna. Olipa sitte ilves, kettu tai susi, jotaki se koira oikeesti pelkäs ja lähti hätäseen vetämään minuu pihalle. Tänää isä kerto että viereisessä metässä oli kulkenu susi alle kilsan päästä... 

IMG_0008_Fotor

IMG_9953_Fotor

IMG_9956_Fotor

IMG_0036_Fotor

Eveliina,
joka kerran elämässä


Kerran elämässä haluun matkailla Tyynenmeren asumattomille saarille ja sukeltaa koralliriutalla. Haluun hypätä benji ja laskuvarjo hypyt ja matkustaa kuumailmapallolla. Haluun voittaa miun korkeen paikan pelon. Haluun opetella lumilautailemaan ja käydä vaeltamassa Alpeilla. Seikkalla Amazonin sademetsässä ja ajaa Jeepillä halki Afrikan savannien ja aavikoide. Pitää koalaa sylissä ja ratsastaa norsulla. Haluun käydä pohjosessa Jäämerellä ja tuntureilla. Haluun käydä navoilla sekä nähä jääkarhuja ja pingviinejä.


Vaikka haluun mahollisimman paljon matkustaa luonnossa, toivon näkeväni sen lisäks New Yorkin, Pariisin, Sydneyn, Los Angelsin, Venetsian ja Rooman, sekä tietysti Lontoon uudestaan. Aina oon halunnu käydä Disney Worldissä ja vapauden patsaalla. Haluun matkustaa ystävien kanssa jonnekki kauas ja tehä äkkilähtöjä. 


Ja jotta kaks edellistä ei kuulostas ihan hulluudelta, palautan jalkoja vähän maahan. Haluun kerran elämässä löytää neliapilan. En ehtii sitä etsimällä, vaan odotan enemmänki vaa löytäväni sen nenän edestä. Haluun kattoo frendien kaikki 10 tuotantokautta ja ostaa kerran elämässä Louis Vuittonin aidon neverfull laukun. Haluun tatuoida oikean reiden kuvalla jolla on merkitys ja rakastua uudellee. Haluun seikkailla moottoripyörällä Euroopassa ja oppia puhumaan toista kieltä sujuvasti. 

Haluun elää täysillä!


16. marraskuuta 2014

Hämmentynyt

Viime sunnuntaina sanoin, että teen listan miu elämän tavotteista mitä aion tehä ainaki kerra. Lista on rakenteil, mutta en julkase sitä vielä. Saatte odottaa seuraavaa viikoloppuun. Syy tähä suunnitelmie muutoksee on että ens viiko on koeviikko. Hyh, kaamosaika on vienny miu motivaation pois, mut itku ei auta ja kokeet on tehtävä... Viikko vilahti ohi. Koulu, koti, judo rytmi vie päivii eteenpäi. Lauantaina ostoksia ja tänään sunnuntaina ruotsin lukua. Lumi suli pois ja tuli takasi viime yönä. Nää lumi sunnuntait tulee aina  aika sopivasti ku lähen kuvailemaan koiria blogii varte. Ei haittaa, koirat erottuu kuvista paremmi ku ei oo hämärän lisäks kurasta maastoo taustal. 

Kaupungilt ostin talvitakin ja urheilusälän lisäks koirille lelun.  Manun ilme kertoo varmaan tarpeeks oliko lelu hyvä vai paha. Oisimpa saanu videolle ku Manu paino menemään puide välistä putkelo suussa. Se ei selkeestikkää osannu oottaa et lelu pitäs ääntäki. Pompatessa ojan yli kuulu WHIIP ja lelu tippu suusta. Hupsukka jäi tönöttää penkan reunalle, että mistä ihmeestä tuollane ääni kuulu.!? 

IMG_9851_Fotor

IMG_9846_Fotor

IMG_9789_Fotor

IMG_9766_Fotor

Ruotsin kirja oottaa vihasena vieressä lukemistaan. Koeviiko jälkeen taas tuun runoilemaan enemmän ja yritän ajatella jotai muutaki.. Nyt pääs pyörii vaa sanastot ja stressi. En varmaan oo koskaan ollu yhen viiko aikana näin äkäsellä tuulella yhteesä. En tiiä mikä tää hermojen kireyde syy on, mutta ohi se ei haluu mennä. Onneks on judo, oon varmaa höpissy siitäki liikaa, mut mikää ei pura hermoja samal taval ku viskely. Kaikista helpottavinta on huomata et ite kehittyy. En viel mikää ninja oo mutta parempi ku kuukaus sitte. Muutenki on paljo terveempi olo..

IMG_9724_Fotor
Kuvan tarkotus ei oo hakee haballa huomioo.. koska mitään habaaha ei kuvas erotu.. :'D Ainut todiste on kyynärpääs näkyvä mustelma, et jotain oon kuiteski tehny.. Kyl tää täst alkaa pikkuhiljaa rakentuu. 

Ja ainiin! Käykää osallistumassa ihanan Luonnonlapsi blogin joululahja-arvontaan.
Paketin sisältö on salaisuus, mutta varmasti osallistumise arvone!


Eveliina,
joka on kuunnellu koko viikolopun Robinia..

9. marraskuuta 2014

Lumi sunnuntai



Sunnuntai postailu on tainnu ottaa paikkasa miun arjessa. Yksinkertasesti näin on helpointa, koska viikot menee koulussa ja tää masentava kaamosaika ei todellakaan anna ylimäärästä valosaa ottaa kuvia ulkona. Torstaina tais viimeks paistaa aurinko.. aamulla.. pari hassua tuntia, ku ite olin matkalla kouluun. 

IMG_9610_Fotor

IMG_9706_Fotor

IMG_9647_Fotor

Enne viikoloppuu kävin ystävän kanssa tuhlaamassa rahaa kauppoihin. En muista millo viimeks oisin nauranu nii paljoo ku sinä päivänä! Sen lisäks että meijän ylihuonot vitsit uppos ni hilpeyttä lisäs se, että tää eräs nainen ratissa eka eksy kaupunkiin, räntälumi sateen ansiosta jarrutteli miten sattuu ja säikytteli jalankulikoita sekä unohti melkei mihi parkkeeras autosa.. Joskus sitä oikeesti miettii väkisi, että miks aina minä?? Ilmeisesti mie en oo saanu autoilun lahjaa.. Voisimpa huristella prätkillä ympäri vuode ni oisin onnelline.
Pakko sanoo tuosta suojatie tyylistä vielä, että tallasessa pikku kylässä mis ihe asun ihmiset oikeesti harkihtee millo ne kipittää katkoviivoja pitki tie toiselle puolelle. Kaupungissa marssitaan suoraan kahtomatta tuleeko ketään mistään.. Rohkeeta, varsinki ku tallane landetyttö on minikirpulla liikkeessä..

IMG_9607_Fotor

IMG_9641_Fotor

IMG_9693_Fotor

Tänään oon ollu aika hyvin ylpee Manusta. Oltiin pellolla leikkimässä ja yheäki se taas lähti vetelemään ku raketti karkuun... Ainaki puol kylää kuuli ku karjuin eka vihasena mörkönä pello raunalta MAANUUU ***** TÄNNE!! ja sitte vastapainoks kimisin MAANUU KISKISKIS! 
(jep miu koirat tottelee kiskiskis eikä esim tsetse koska pentuna ne hoksas millo kissat saapi ruokasa)
No epätoivosena lähin jo Elviksen kanssa kiljuen kävelee tietä kohti, ku Manu pysähtyki ja lähti tulee miu luokse.. Olin nii helpottunu.. En nimittäi haluu enää yhtää enempää ongelmia ja vihakatseita tuon koira niskaan. Edes jotain edistystä tuon koiran kans on tapahtunu.. MUT en kehu liikaa koska yleensä heti sen jälkeen taas tapahtuu päivastoi.

IMG_9671_Fotor

IMG_9581_Fotor

IMG_9583_Fotor

IMG_9579_Fotor

IMG_9722_Fotor

Oon hurahtanu polvisukkiin... Haluisin tilata American Apparellista itelleni ne raidalliset.. Oi miksi sen tilaamise pitää maksaa nii paljon..?? Säästän niiden oston siihe päivään ku pääsen lähtee käymää Tukholmassa.. Vielä joskus.. vielä joskus.. Kauhee ylipääsemätön matkakuume muutenki iskeny. Voispa päästä maailmaympäri matkalle... Voisin kehitellä listan mitä haluun tehä elämän aikana ainaki kerra! Sanokaa jos tää on huono idea, mut ompaha nyt mitä ajatella ens sunnuntaille.

.. .. .. ..

Eveliina,
joka on onnesta soikeena

2. marraskuuta 2014

Pilven hattaralta näytän pitkää nenää..

Täällä mie taas oon!
Jes 2 viikkoo meniki että löysin kipinän. Mitähä selittelisin teille? En kai puolustaudu muulla kun vaan sanon, että tää kellojen siirto, pimeet aamut ja illat on tehy miusta laiskan kotikissan. Mikään ei huvita, ei maistu eikä kiinnosta. Voisimpa ees väittää et oon keskittyny kouluun, mut en. Nyt vihdoin sain otettuu niskasta itteeni kiinni ja tultuu tänne, kohta ruotsin sanoja ja sit vähän navetta töitä.. Reipastun!  Miehän siis kirjotan parhaillaa tätä postausta sängyssä.. yökkäri päällä.. ja peitto korvilla... Tuo sana kuulostaa melko kaukaselta nyt.

IMG_9453_Fotor

Leikitään taas vähän, että kysyitte mitä kaikkee 2 viikossa miule on kerenny tapahtuu?
Alotetaan vaikka judosta. 2 viiko aikana olin 7 harjotuksissa. 13 mustelmaa ja yksi nakin puolikasta muistuttava turvonnu varvas, jonka vieressä jalkapöydällä on Pringlespurkin pohjan kokone mustelma. Ensiks se jäi tatamin saumaan ja väänty, se ei riittäny ni potkasin samana iltana sillä kaverin jalkaa huonos asennos ja jotta ei päästäs nii helpolla ni viikkoo myöhemmi potkasin kaapin oveen nii, että melkei itketti.  Mut en valita liikaa! Oon edelleen tosi ilone että alotin käymää niis harkois. En ees haluu tietää millane laiskiaine sängynpohjal oisin muute. 

IMG_9517_Fotor

GOPR9401_Fotor

2 viikossa täällä oli pienmuotone talviki. Paljon lunta ja pakkasta. Hetken tuntu et oltas oltu menossa joulukuun alussa. Sit ne suli pois ja miun auto muistutti pientä likasta mörköö ku kaikki ravat lenti katolle asti.. Tai no, sehä muistuttaa sitä edelleen, koska kukaan ei oo pessy sitä.... Tänä aamuna joskus klo 08-10 välillä taivas romahti takas pihamaalle ku otin navetan jälkee päikkäri. Nyt siel on taas valkone maa ja joulu. Ihanaa, mut tajusin 10 sekunttii sen onnellise ikkuna hetke jälkee että miu pikkukirppu auto on edellee ulkona.. Miule kerkeski tulla kaamee ikävä sitä lumepuhistusharjaa mikäonkaan tän viiko aikana... Ja viel enemmä miule tuli ikävä niit jäisiä teitä. Jospa pyrin nyt lähtökohtasesti siihe että pysyn tiellä. Avaan vähä teille tätä. Viime talvena ajoin liia kovaa alamäkeen palavasta halusta leikkii balleriinaa miu autolla. Kaks kaunista piruettia tiellä ja kolmas puolikas peräedellä ojaan.. Sen nopeen autotanssin aikana pääs kaks kaunista kirosanaa ja lopussa vaa pein ratista kiinni ja laitoin silmät kiinni.. JOO tiedän, ikinä ei silmiä kiinni!! Onneks oli pehmyt penkka, eikä autoja sillä tiellä.. Tosin 2 minuuttii myöhemmi rekka tuli vastaan. Väkisin mietin jos se oiski tullu sillon.. Hyh.. No se rekkakuski oli onneks mukava ja autto miu räppänän ojasta pois. Samaan aikaa vanha pari meni lenkkeille ohi. Kiusallisuude huippuja on just nää hetket ku onneton tyttö on auton kans ojassa ja joukko ihmisii tulee sanomaan:" Tais mennä tytöllä vähä mutka suoraks".. Jep ei menny.. muuten vaa täs chillaan.

Mie oon vaa nii perus naine auton ratissa.. Tiedetään..
Hävitin 2 viikkoo sitte miu autoavaimetki ja aattelin et ne on pihalla jossai lätäkössä. Ne oliki miu huonee maton alla... Ja löysin ne vasta eile...

IMG_9493_Fotor

Parata täs postaus tauos on et miula on hirveesti kerrottavaa.
Tän viikon keskiviikkona kuunneltiin vanhempien kanssa vanhoja laste lauluja iha nostalgia merkeis. Oli nii hauska laittaa Fröbelin Palikat soimaa ja muistaa edellee ne sanat joide tahtii 4 vuotiaana tytön tyllerönä tanssin ja rokkas. Jeps se ilta oli niii-iin muukaava. Seuraavana päivänä koulus, sain jonku loisto idean keske matika tunni ruveta näyttää puhelimesta kaverille halloween juttuja.. En muista enää mikä se idea oli, mut joka tapauksessa ovelasti piilossa avasin netin.. joka avas ihestää Spotifyn.. joka laitto soimaan kappaleen automaattisesti.. Jolloin puhelimesta alko huutamaan:" Olipa kerran pieni paha noita känkkäränkkä nimeltään..." Nii ja tietysti et se ei ois ollu helppoo nii se puhelin jumittu soittamaa sitä. Jep, voisko miusta saaha yhtää sen parempaa käsitystä ku, että kohta 19 vuotias tyttö kuuntelee sellasta kappaletta.. Opettajan ilme oli että tekis miel sanoo jotain, mutta empä sano vaa hävetköö yksinään tuota biisiä. 
Pitäähä se mainettaa parantaa vielä tän viimose lukiovuode aikana.

Mut jos tuodaan tähä toine vakavempi näkökulma minuu ei oikeestaa ees hävettäny hirveesti. Oon kai ruvennu pääsee yli tästä miu kauheesta ujoudesta, mikä on riivannu minuu ala-asteelt lähtie. Nykysi tuntuu siltä et parasta on vaa osata nauraa itelleen ja olla itevarmempi joka päivä. En mie muuten varmaan kehtais kirjottaakaa tänne näitä mokia. Perjantaina luokan eteen marssiessa pitämää esitelmää, en tuntenukkaa kauheeta lavakauhuu. Yleensä se on ollu sitä että, kädet tärisee ja ääni värisee. En varmaan koskaa pääse yli miun kuviksetunni katastrofista ku menin totaalisee shokkilukkoon luoka edessä, 80% ihmisistä aatteli että itken, ku tää ujopylly vaa yritti saaha jyränraiskaaman värisevän äänen kuulumaan lierihatun alta. Toine on 6lk joulujuhla ku unohin  näytelmän vuorosanat puole kylän edessä ja läimäsin viel käden suun etee. 
En koskaa unohda näitä, mut se ei tarkota ettenkö vois nauraa... 
IMG_9540_Fotor

IMG_9542_Fotor

Otin btw kokeiluun spotify premiumin. Rakastuin ja en tiiä pystynkö luopuu siitä.
Nykysi miu huonees joka ilta kuuluu musiikki. Vaan koska musiikki on ihanaa.
Laitoin myös huoneesee jouluvalot ja toin kynttilöitä.
Sanon vaan et nää pienet lisät ei ollenkaa edistä tätä kotikissan reipastumista.

2014-10-25 09.25.51 1   2014-10-27 05.15.30 1   IMG_9469_Fotor

Tein teille videonki. Ei mikää erityine vaa vähä tommone eläväkuva meiä eilisestä lenkistä.



Eveliina,
jolla on liput vain elämää konserttiin!